HELSINGIN SANOMAT 13.10.2008

Yksi kieli, tyhmä mieli

Teatteriesitys panee kieliköyhät kyykkyyn – ja hyppimään riemusta

"Osaatko sanoa 'Hyvää yötä, äyriäispyörykät'?" kysyy suomenruotsalainen Carl Gustaf Wentzel (vas.) toiselta suomenruotsalaiselta, Mikael Strömbergiltä.

"Siis how kansansivistävä can you get?" kysytään Tove Appelgrenin kirjoittamassa ja ohjaamassa Piece of cake -näytelmässä.

Pian väitetään, että suomenruotsin maailmanvalloitusmahdollisuuksiin verrattuna esperanto on "so last season", tehdään kuolemaa ("Jonatan, jag ser ljuset!") ja iloitaan Lucia-neidosta: "Mmm. Joka vuosi uusi kaapuun kääritty blondi".

Samalla piipahdellaan historiaan, suomalaisen kulttuurin juurille, identiteettikysymyksiin sekä kielipolitiikkaan. Ollaan isänmaallisia, mutta todetaan myös, että niitä jotka eivät osaa kieliä, on helppo hallita, he kun eivät osaa myöskään kritisoida.

Näytelmässä puhutaan suomea, suomenruotsia, riikinruotsia, englantia sekä hyvin että huonosti, ohessa hieman venäjää, jopa ranskaa – vuorotellen ja suloisesti sekaisin.

"Ymmärsittekö? Nelikieliselle tämä olisi ollut piece of cake."

Yläasteita ja lukioita kiertävä, oppitunnin mittainen esitys on kansansivistävä som fan ja hauska as hell.

C G Wentzel Mikael ja Strömberg heiluvat estradilla milloin Sveaborgia puolustavina sotilaina Suomen sodassa (1808–09), milloin Svea-mammana, Isä-Ivanina ja heidän poloisena Suomi-poikanaan, milloin historiallisina hallitsijoina tai itsenään eli suomenruotsalaisina näyttelijöinä.

Appelgrenin näytelmä pelaa taitavasti kliseillä ja ennakkoluuloilla sekä kansallisuuksien kiteyttämisellä pariin hauskaan hahmoon. "Äiti, jätit mut ryssille", parkuu Suomi-poika mammalleen. "Mulla ei oo itseluottamusta, tarviin terapiaa!"

Viittaus suomenkielen oppikirjaan Lähde mukaan herättää kaksikielisessä katsomossa valtaisaa hilpeyttä. "Minä olen pallo", näyttelijä replikoi huolellisesti. "No tuollahan pärjää hyvin työelämässä!" kommentoi toinen.

Vauhdikkaassa ensiesityksessä Töölön yhteiskoulussa energia miltei roiskuu näyttämöltä katsomoon, ja mukana elänyt yleisö palkitsee sen raikuvin aplodein. Tämän jälkeen teatteri Taiminen on hyvä lähteä kiertämään etelän ruotsinkielisiä kouluja, seuraavaksi Itä-Suomea, tammikuussa vielä Ruotsiakin.

Osan esityksistä tarjoavat suomalais-ruotsalainen projekti nimeltä 1809 – Uusi Suomi, uusi Ruotsi sekä mm. kieltenopetusta tukeva Svenska nu -verkosto. Esitystä voi maksusta tilata myös muihin yläasteen kouluihin sekä lukioihin.

Suna Vuori